Suomen kauppapoliittinen ohjelma on valtioneuvoston periaatepäätös niistä linjauksista, jotka ohjaavat Suomen kauppapoliittista toimintaa lähivuosina.
Ohjelmassa pyritään kattavasti analysoimaan kauppapolitiikan tehtäviä ja keskeisiä tavoitteita globaalitalouden olosuhteissa.
Maailmantalous on muuttumassa todella globaaliksi. Sitä hallitsevat yhä OECD-maat, mutta erityisesti Itä-Aasian kehitysmaiden osuus niin tuotannosta, kaupasta kuin investoinneista on vahvassa nousussa. Venäjän talous kasvaa, mutta sen riippuvuus öljyn ja kaasun tuotannosta jatkuu.
Köyhimmät kehitysmaat varsinkaan Afrikassa eivät ole pysyneet nousevien kehitysmaiden tahdissa ja niiden osuus maailmantaloudesta on supistunut entisestään.
Kansainvälistä kauppaa ja investointeja tulevat todennäköisesti entisestään lisäämään
Kaupan ja investointien esteiden purkaminen tulee edelleen jatkumaan.
Paremman globalisaation hallinnan tarve ilmenee voimistuvana pyrkimyksenä monenkeskisten sääntöjen kehittämiseen. Maailmantalouden muutosten aiheuttamat pelot ja huolet ovat alkaneet heijastua kasvavina protektionistisina paineina.
Kansainvälistyvät yritykset ovat yhä vähemmän riippuvaisia alkuperäisistä kotivaltioistaan ja ylipäänsä yksittäisistä maista. Yritysten liikkuvuus on johtanut valtiot ja alueet kilpailemaan siitä, missä sijaitsevat yritystoiminnalle suotuisimmat toimintaympäristöt. Kansallisesti ja valtion kannalta on yhä olennaista, minne yritykset maksavat veronsa, mihin kotiutetaan voitot, minne investoidaan ja missä työllistetään ihmisiä.
EU-jäsenyys on muuttanut Suomen kauppapolitiikan harjoittamisen puitteita ja EU:n neuvotteluvoima on merkittävästi vahvistanut Suomen kauppapoliittista asemaa.
Menestyminen EU:n yhteisessä kauppapolitiikassa edellyttää, että sen laaja asialista hallitaan ja että Suomen kansalliset tavoitteet tulevat riittävästi huomioiduiksi EU:n tavoitteina. Tämä edellyttää riittäviä resursseja ja toimintatapojen kehittämistä entistä ennakoivammiksi.
Kauppapolitiikka suuntautuu yhä enemmän rajasuojatoimenpiteistä rajojen sisäpuolelle, valtion sisäisiin taloutta sääteleviin normijärjestelmiin. Tästä syystä perinteisesti muiden politiikkalohkojen piiriin luettuihin kysymyksiin liittyvät ideologiset ja arvovalinnat vaikuttavat kauppapolitiikkaan totuttua enemmän. Kauppapolitiikkaan vaikuttamaan pyrkiviä tahoja yhteiskunnassa on entistä enemmän ja sitä myös arvostellaan entistä enemmän. Aktiivinen poliittinen ja kansalaiskeskustelu kauppapolitiikasta on tervetullutta.
Kauppapolitiikalla on entistä tärkeämpi tehtävä suomalaisten työn, toimeentulon ja hyvinvoinnin turvaamisessa. Kauppapoliittisilla toimenpiteillä vahvistetaan Suomen talouden kilpailukykyä vaikuttamalla elinkeinoelämän toimintaympäristöön maan rajojen ulkopuolella ja turvaamalla tuonnin sujuvuus. Suomen kauppapolitiikan yleislinja on kautta aikojen korostanut kaupan ja investointien esteiden poistamista ja aktiivista osallistumista avoimeen maailmantalouteen. On tärkeää, että EU jatkaa Suomen linjan mukaista kaupan ja investointien esteiden poistamiseen ja kaupan sääntöjen vahvistamiseen tähtäävää kauppapolitiikkaa.
Kehitysmaiden hyväksi toteutettavien toimenpiteiden eri politiikka-alueilla tulee olla keskenään yhteensopivia ja vaikuttaa samaan suuntaan. Kehitysmaita koskevilla kauppapoliittisilla ratkaisuilla on tässä suuri merkitys.
Vähemmän kehittyneet kehitysmaat tarvitsevat entistä tehokkaampaa erityis- ja kauppapoliittista erilliskohtelua. Sen pitää riippua maiden kehitystasosta ja tähdätä kehitysmaiden integroimiseen kansainväliseen kauppaan ja kauppajärjestelmään välttäen pysyvästi erillisten oikeuksien ja velvoitteiden syntymistä. Köyhimpien kehitysmaiden kauppakapasiteettia on tuettava. Kehittyneempien kehitysmaiden tulisi poistaa entistä systemaattisemmin kaupan esteitä ja myös osallistua erityiskohtelun antamiseen köyhimmille maille.
Suomen taloudellinen menestyminen edellyttää viennin ja investointien esteiden edelleen raivaamista ja avointa, kilpailua edistävää tuontipolitiikkaa.
Keskeisiä haasteita ovat monilla markkinoilla edelleen tullit ja perinteiset tullien ulkopuoliset kaupan esteet ja kauppaa vääristävät toimenpiteet. Kauppapolitiikan asialista kehittyy kuitenkin jatkuvasti muun muassa maailmantalouden rakenteen muutosten takia. Tässä muutoksessa on turvattava elinkelpoinen maataloustuotanto ja huolehdittava hyvinvointivaltion perustasta.
WTO:hon perustuvan monenkeskisen sääntöpohjaisen kauppapoliittisen järjestelmän säilyminen, laajeneminen ja vahvistaminen on Suomelle erittäin tärkeää. EU:n on kuitenkin etujensa turvaamiseksi edelleen syvennettävä kahdenvälisiä kauppapoliittisia suhteitaan ennen kaikkea tärkeimpien kauppakumppanien kanssa. Viimeistään käynnissä olevan WTO:n kauppaneuvottelukierroksen tuloksien selvitessä EU:n on arvioitava tarve osallistua uusiin vapaakauppahankkeisiin eurooppalaisen kilpailukyvyn turvaamiseksi.
Tämän sivun sisällöstä vastaa Kauppapoliittinen osasto
Päivitetty 14.10.2008