Euroopan unionin perustavoitteena on sen perustamisesta lähtien ollut Euroopan demokraattinen yhdentyminen. Alkuperäinen kuuden perustajavaltion yhteisö on laajentunut 27 maan unioniksi.
Euroopan unionin jäsenyyttä voi hakea jokainen Euroopan valtio, joka noudattaa vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteita. Euroopan unionin laajentuminen on ollut keskeinen väline vakauden, vaurauden ja demokratian vahvistamisessa Euroopassa.
Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian liittyminen unioniin 2004 oli historiallinen askel, jolla päätettiin Euroopan kahtiajako.
Bulgaria ja Romania liittyivät unionin jäseniksi vuoden 2007 alusta lukien. Liittymissopimukseen sisällytettiin Suomen ja muiden jäsenmaiden vaatimuksesta suojalausekkeita, joilla varmistetaan, etteivät mahdolliset puutteet maiden jäsenyysvalmiuksissa vaaranna unionin yhteisten politiikkojen ja instituutioiden toimivuutta.
Euroopan unionin jäsenyyden ehtona on, että ehdokasmaa täyttää kaikki Eurooppa-neuvoston Kööpenhaminassa vuonna 1993 asettamat vaatimukset (nk. Kööpenhaminan kriteerit).
Kööpenhaminan kriteereissä todetaan, että hakijamaalla on oltava vakaat hallintoelimet, jotka takaavat demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, sekä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen. Hakijamaalla on tämän lisäksi oltava toimiva markkinatalous, ja maan on kyettävä ottamaan vastaan jäsenyyteen liittyvät velvollisuudet. Hakijamaan on lisäksi hyväksyttävä Euroopan yhteisön säännöstö (acquis communautaire), ja otettava se käyttöön vaadittavin hallinnollisin ja oikeudellisin rakentein.
Jäsenyysneuvotteluissa sovitaan yksityiskohtaisesti ehdoista, joilla maa voi liittyä unioniin. Neuvotteluissa hakijamaalle selostetaan yhteisölainsäädäntö, sekä laaditaan aikataulu sen siirtämiseksi osaksi maan omaa lainsäädäntöä. Euroopan unionin neuvosto hyväksyy EU:n yhteiset neuvottelukannat komission ehdotusten pohjalta. Kunkin ehdokasmaan kanssa käytävät neuvottelut edistyvät laajentumisen yleisperiaatteiden mukaisesti. Hakijamaita kohdellaan yhdenmukaisesti ja neuvottelut etenevät hakijamaiden edistymisen mukaisesti.
Kun neuvottelut on saatettu päätökseen kaikkien neuvottelulukujen osalta, neuvottelutulokset kirjataan liittymissopimukseen, joka kaikkien EU:n jäsenmaiden sekä ehdokasmaan on hyväksyttävä. Myös Euroopan parlamentin on hyväksyttävä sopimus. Kukin EU:n jäsenmaa sekä unioniin liittyvä maa ratifioi sopimuksen omien perustuslaillisten menettelyjensä mukaisesti. Kun ratifiointiprosessi on saatettu päätökseen ja kun sopimus astuu voimaan, ehdokasmaasta tulee jäsenmaa.
Euroopan unioni pitää kiinni sitoumuksistaan laajentumisprosessissa mukana olevia maita kohtaan, ottaen samalla huomioon oman kykynsä ottaa vastaan uusia jäseniä. EU päätti vuonna 2006 uudesta yksimielisyydestä laajentumisasioissa, jonka mukaan unionin on kyettävä pitämään yllä ja syventämään omaa kehitystään samalla kun se vie eteenpäin laajentumisohjelmaansa.
Tällä hetkellä EU-jäsenyysneuvotteluita käydään Kroatian ja Turkin kanssa. Maiden jäsenyysneuvottelut aloitettiin lokakuussa 2005. Maiden unionijäsenyydelle ei ole unionin taholta asetettu tavoiteaikataulua. Maat liittyvät unioniin, kun jäsenyysneuvottelut saadaan päätökseen.
Makedonia (FYROM) jätti jäsenyyshakemuksensa unioniin maaliskuussa 2004. Eurooppa-neuvosto päätti komission suosituksesta myöntää hakijamaastatuksen Makedonialle joulukuussa 2005. Vuoden 2009 edistymisraportissa komissio katsoi tarpeellisia uudistuksia tapahtuneen, ja antoi Eurooppa-neuvostolle suosituksen aloittaa jäsenyysneuvottelut Makedonian kanssa.
Joulukuussa 2007 Unionin jäsenmaat vahvistivat laajentumisprosessin jatkoa koskevan yhteisymmärryksen, josta alunperin sovittiin Suomen puheenjohtajuuskaudella joulukuussa 2006. Jäsenmaat sopivat yhdessä, että käynnissä olevia neuvotteluja jatketaan ja unioni soveltaa tiukkaa ehdollisuutta liittymisneuvottelujen kaikissa vaiheissa. Jäsenmaat vahvistivat myös unionin aiemmat Länsi-Balkania koskevat sitoumukset todeten Länsi-Balkanin maiden tulevaisuuden olevan Euroopan unionissa. Kroatiaa ja Makedoniaa lukuun ottamatta Länsi-Balkanin maat eivät kuitenkaan vielä ole jäsenehdokkaita. Jäsenhakemuksen ovat jättäneet Albania, Montenegro ja Serbia. Islanti jätti jäsenhakemuksensa Euroopan unioniin heinäkuussa 2009.
Euroopan unionin laajentuminen on Suomen poliittisten ja taloudellisten etujen mukaista ja siksi Suomen EU- politiikan keskeinen tavoite. Nykyisen hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu Suomen tukevan unionin laajentumisen jatkamista yhteisesti sovittujen periaatteiden pohjalta. Suomi tukee Turkin ja Kroatian jäsenyysneuvotteluja ja Länsi-Balkanin maiden lähentymistä Euroopan unioniin.
Suomi tukee unionin integraatiokehitystä sekä laajentumisprosessissa olevien maiden jäsenyysvalmiuksien kehittymistä sekä kahdenvälisesti että EU-instrumentteja hyödyntämällä. Suomi edistää Länsi-Balkanin maiden lähentymistä Euroopan unioniin myös kehitysyhteistyön keinoin. Suomen Länsi-Balkanin kehityspoliittinen puiteohjelma vuosille 2009-2013 julkaistiin marraskuussa 2009.
Keskeinen väline hakijamaiden ja mahdollisten hakijamaiden jäsenyysvalmiuksien edistämisessä on unionin harjoittama Twinning-toiminta. Twinning-hankkeissa EU:n hakijamaat ja uudet jäsenmaat voivat käytännönläheisellä tavalla kehittää ja mukauttaa hallintoaan ja lainsäädäntöään EU-standardeja vastaaviksi.
Lisää tietoa Twinning-toiminnasta sekä viranomaisille avoinna olevista Twinning hanke-esityksistä löytyy osiosta Euroopan unionin hankkeet ja kehitysohjelmat.
Tämän sivun sisällöstä vastaa EU:n laajentumisen yksikkö
Päivitetty 19.7.2010