Euroopan unioni (EU) on maailman merkittävin kehitysmaiden kumppani kehitysyhteistyön, kauppavaihdon ja suorien investointien määrällä mitattuna.
Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden yhteenlaskettu osuus kaikesta virallisesta kansainvälisestä kehitysyhteistyöstä oli vuonna 2008 noin 60 prosenttia.
Rahassa mitattuna apu oli lähes 50 miljardia euroa eli noin 0,4 prosenttia EU:n yhteenlasketusta bruttokansantulosta.
EU on sitoutunut kasvattamaan kehitysapunsa 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Valtaosa EU:n kehitysyhteistyöstä toteutetaan lahja-apuna ja yhteistyökumppaneina on yhteensä yli 160 maata, aluetta tai järjestöä eri puolilla maailmaa. EU on kehitysmaiden näkökulmasta keskeinen maailmanlaajuinen toimija. Se on monien kehitysmaiden tärkein kauppakumppani ja sillä on tärkeä rooli kansainvälisissä organisaatioissa – kuten YK:ssa, WTO:ssa ja kansainvälisissä rahoituslaitoksissa.
Kehitysyhteistyö kuuluu jaetun toimivallan aloihin eli sekä Euroopan unionilla että kullakin EU:n jäsenvaltioilla on oma kehitysyhteistyönsä. Periaatteena on, että EU:n kehityspolitiikka ja jäsenmaiden kehityspolitiikka täydentävät toisiaan. EU:n kehitysyhteistyöllä tarkoitetaan kokonaisuutta, jonka muodostavat EU:n ja jäsenmaiden kehitysyhteistyö, ja EU:n kehitysyhteistyöllä viitataan komission hallinnoimaan kehitysyhteistyöhön.
Komission hallinnoimaa kehitysyhteistyötä rahoitetaan sekä EU:n budjetin että Euroopan kehitysrahaston (EKR) kautta. EKR:stä rahoitetaan yhteistyötä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT) kanssa Cotonoun sopimuksen mukaisesti.
EU:n budjetista puolestaan rahoitetaan yhteistyötä Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa, Etelä-Afrikassa, Keski-Aasiassa ja Lähi-idässä sekä kohdennetaan niin sanottua sokeritukea 18 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maalle (AKT). Lisäksi budjetista rahoitetaan temaattista kehitysyhteistyötä ympäri maailmaa. Temaattinen yhteistyö kattaa ympäristön ja luonnonvarojen kestävän hoidon ja ruokaturvan edistämisen, muuttoliike-, turvapaikka- ja investointi ihmisiin -kysymykset sekä tuen valtioista riippumattomille toimijoille ja paikallisviranomaisille. Lisäksi budjettiin on perustettu erillinen ruokarahasto tukemaan kehitysmaita lyhyemmällä aikavälillä.
Kehitysyhteistyö on olennainen osa Euroopan unionin ulkoista toimintaa. Kehitysyhteistyön linjauksista päättävät jäsenmaiden kehitysministerit ulkoasiainneuvostossa (UAN). Ensisijaisesti kehitysyhteistyöasioita valmistellaan kerran tai kaksi viikossa kokoontuvissa neuvoston kehitystyöryhmässä (CODEV) ja AKT-työryhmässä, joiden pohjalta jäsenmaiden pysyvät EU-edustajat valmistelevat neuvostoon menevät esitykset.
Suomi osallistuu Euroopan unionin kehitysyhteistyöhön osana maamme monenvälistä kehitysyhteistyötä. Suomen kehitysyhteistyömäärärahoista noin viidennes kanavoidaan EU:n kautta. Rahallisesti tämä oli vuonna 2008 noin 146,5 miljoonaa euroa. Suomessa EU:n kehitysyhteistyöhön liittyvien asioiden valmistelua hoitaa ja koordinoi ensisijaisesti ulkoministeriön yleisen kehityspolitiikan ja suunnittelun yksikkö.
EU:n samoin kuin Suomen kehityspolitiikan tavoitteena on YK:n vuosituhatjulistuksen kehityspäämäärien saavuttaminen. Keskeisin tavoite on köyhyyden vähentäminen, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden auttaminen, ja kestävän kehityksen edistäminen. Moniulotteiseen köyhyysongelmaan pyritään puuttumaan toimimalla kokonaisvaltaisesti ja johdonmukaisesti kaikilla kehitysmaihin vaikuttavilla politiikkalohkoilla. Keskeisiä periaatteita ovat johdonmukaisuus, täydentävyys ja yhteensovittaminen. Avun tuloksellisuutta pyritään edistämään kehitysmaiden omistajuuden vahvistamisen, kehitysyhteistyökäytäntöjen yhdenmukaistamisen ja tiiviimmän yhteistyön kautta.
EU:n budjetin kehitysyhteistyön rahoitusvälineellä (Development Cooperation Instrument, DCI) rahoitetaan yhteistyötä Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa, Etelä-Afrikassa, Keski-Aasiassa ja Lähi-idässä sekä kohdennetaan niin sanottua sokeritukea 18 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maalle (AKT-maat).
DCI:stä rahoitetaan myös temaattista kehitysyhteistyötä ympäri maailmaa. Temaattinen yhteistyö kattaa ympäristön ja luonnonvarojen kestävän hoidon ja ruokaturvan edistämisen, muuttoliike- ja turvapaikka- sekä investointi ihmisiin -kysymykset. Lisäksi DCI:stä tuetaan valtioista riippumattomia toimijoita ja paikallisviranomaisia.
EU:n yhteistyö Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) maiden kanssa perustuu pitkäaikaisiin yhteistyösopimuksiin, jotka tunnetaan Yaoundén ja Lomén sopimuksina. Järjestyksessä neljäs Lomén sopimus umpeutui vuonna 2000, ja sen tilalle neuvoteltiin AKT-maiden sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välinen kumppanuussopimus eli Cotonoun sopimus. Sopimus tehtiin 20 vuodeksi (2000–2020) ja sitä sovittiin tarkastettavan viiden vuoden välein.
Cotonoun sopimus on Euroopan unionin (EU) ja Saharan eteläpuolisen Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden välisten suhteiden perusta. Se on sekä kehityspoliittinen instrumentti että osa EU:n ulkosuhdekehikkoa. Sopimuksen mukaan EU:n ja AKT-maiden välisen yhteistyön päämääränä on AKT-valtioiden taloudellisen, kulttuurisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen rauhan ja turvallisuuden lisäämiseksi sekä vakaan ja demokraattisen poliittisen ympäristön vahvistamiseksi. Sopimuksen mukaisen yhteistyön tavoitteena on AKT-maiden kestävä kehitys, joustava ja asteittainen integroiminen maailmantalouteen sekä köyhyyden vähentäminen.
Cotonoun sopimuksen mukaista EU:n ja AKT-maiden välistä yhteistyötä rahoitetaan EU:n jäsenvaltioiden välisestä Euroopan kehitysrahastosta (EKR). EKR täydentää EU:n budjetin ja jäsenmaiden kahdenvälisen kehitysyhteistyön kautta rahoitettavaa kehitysyhteistyötä. Rahaston jäsenmaakohtaiset maksuosuudet neuvotellaan erikseen kutakin rahoituskautta varten.
EU:n jäsenmaat allekirjoittivat vuonna 2006 viimeisimmän, järjestyksessä kymmenettä Euroopan kehitysrahastoa (10. EKR) koskevan sopimuksen. 10. EKR:sta rahoitetaan EU:n sekä AKT-maiden ja EU:n merentakaisten maiden ja alueiden välistä yhteistyötä vuosina 2008–2013. Rahaston suuruus on 22,7 miljardia euroa, josta Suomen osuus on 1,47 prosenttia eli noin 333 miljoonaa euroa.
EU:n sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT-) maiden välisessä Cotonoun sopimuksessa sovittiin talouskumppanuussopimuksien (Economic Partnership Agreement, EPA) solmimisesta. EPA-sopimukset korvaavat Cotonoun sopimuksen kauppaosat ja niillä vapautetaan WTO-sääntöjen mukaisesti vastavuoroisesti EU:n ja AKT-maiden välistä kauppaa.
Komissio käy EPA-neuvotteluja tällä hetkellä kuuden alueellisen ryhmän kanssa. Alueellisia ryhmiä ovat Länsi-Afrikka, Keski-Afrikka, itäinen ja eteläinen Afrikka, Itä-Afrikan yhteisö, Eteläisen Afrikan kehitysyhteisö ja Tyynimeri.
Vuonna 2007 neuvoteltiin ensimmäinen täysi EPA-sopimus Karibian alueen kanssa. Suppeampia ensivaiheen EPA-sopimuksia, jotka keskittyvät lähinnä tavarakaupan vapauttamiseen, neuvoteltiin vuoden 2007 lopussa yksittäisten AKT-maiden tai -ryhmien kanssa.
Kaupalla ja kehitysavulla unioni pyrkii torjumaan AKT-maiden köyhyyttä ja integroimaan ne maailmantalouteen. AKT-maiden talous ja rakenteet pyritään saattamaan kestävälle pohjalle laajentamalla AKT-maiden markkinoita ja parantamalla niiden investointiedellytyksiä sekä yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä.
Tämän sivun sisällöstä vastaa Yleisen kehityspolitiikan ja suunnittelun yksikkö
Päivitetty 24.6.2010